Veikko J. Pyhtilä, 19.4.2018
Ihmisten yleiskieli kertoo ja tallentaa asiat pääpiirteittäin. Vasta kun tehdään, nähdään kuvina, aistitaan ja koetaan, on tieto kattavampaa. Mutta ei kuitenkaan. Syvin tieto on solu- ja atomitasolla, luonnonlaeissa. Solujen tumassa DNA:ssa ja muissa solun osissa on tallentuneena valtavasti tietoa. Tämä tieto on ollut ihmiseltä piilossa, mutta viime vuosikymmeninä on siitä saatu yhä enemmän ymmärrystä. Suurin haaste ajallisessa elämässä ongelmien ratkaisussa onkin se, miten pystytään hallitsemaan näitä nanotason asioita ja vielä kokonaisina järjestelminä. Tosin ylemmällä tasollakin olisi yhteiskunnan ongelmia pystyttävä lähestymään kokonaisvaltaisesti ja järjestelminä.
Kun ymmärretään luonnon ja yhteiskunnan toiminnot, voidaan niitä hallita paremmin. Mutta hallinta tarvitsee välineitä, työtä, energiaa, infraa, ihmisiä, osaamista. Uusi teknologia, tietojenkäsittelyn ratkaisut auttavat näissä ongelmissa osittain. Mutta on suuri haaste ja aikaa vievää koota tiedoista älykäs ja kattava järjestelmä. Epävarmaa ja puutteellista tietoa on paljon ja ennen kaikkea piilossa olevaa tietoa, mitä ei ole vielä saatu selville tutkimuksin. Luonnossa on varmasti paljon selvittämätöntä tietoa, pystyykö ihminen koskaan saamaan kaikkea luonnossa olevaa tietoa tyhjentävästi selville ja hallintaansa.
Pitäisi ymmärtää ja tietää yksilötasolla mitä ihmisen elimistössä ja muussa luonnossa tapahtuu yksityiskohtaisesti, kun syödään, otetaan lääkettä, altistutaan myrkyille. Emme näe omiin soluihimme ja niissä tapahtuviin yksityiskohtiin. Mitkä tulevaisuuden menetelmät ja välineet tuottaisivat yksilöille jatkuvasti tietoa heidän solujensa ja elimiensä kunnosta kokonaisuutena ja jo ennakoiden. Pitäisi tietää vaikutukset ja ovatko ne johtamassa terveempään vai sairaampaan suuntaan. Silloin voisi syödä optimaalisesti, myös ruoasta mikä nautitaan ja sulatetaan pitäisi olla tarkat tiedot nanorakennetasolla.
Solujen ja elimistön kunto niin ihmisessä kuin koko luonnossa heijastuu makrotason ongelmina. Luonnon järjestelmät ovat meille kuin musta laatikko. Tiedämme mitä syötämme, mutta emme sitäkään kuin makrotasolla ja näemme tulokset ja nekin vain makrotasolla ja joitakin piirteitä. Tietoa on piilossa, eikä voida havainnoida kaikkea. Luonto pyörii suurena automatisoituna järjestelmänä, ei meidän tarvitse eikä ole mahdollistakaan tietää kaikkea. Sellainen tieto, millä voimme ohjata makro-, mikro-, nano- ja vieläkin pienempine tasojen ongelmia ratkaisuihin ja välttää tulevia ongelmia on hyödyllistä.
Jos joillakin menetelmillä ja nanokojeilla voitaisiin välittää tieto solutasolta niin ihmisten, eläinten kuin kasvienkin tilasta. Ja kun tehdään toimenpiteitä, niin tulisi tieto, ovatko ne hyväksi vai haitaksi. Luontoon kätketyssä tiedossa ja viisaudessa on ihmisille loputtomasti tutkimista. Mihin ihminen pyrkii? Tämän katoavan ajallisen elämänkö saamaan mahdollisimman hyväksi omasta mielestään? Eikö kuitenkin ihmisille ole tarkoitettu korkeampi päämäärä ikuisuudessa, jossa ollaan toisenlaisessa olevaisuudessa, kuin täällä aineellisessa maailmassa ollaan. Ihmisen sielu, ei ole ainetta. Ja sen tila, onko se puhdistettu ja terve, on tärkeämpi vielä kuin tässä elämässä oleva luonnon puhtaus ja ruumiin terveys.
Me teemme työtä, tutkimme, kehitämme, vietämme vapaa aikaa niin kauan kuin olemme tässä elämässä. Ihminen on kulkenut kivikaudelta ja vielä alkeellisemmalta tasolta tähän päivään. Mennäänkö kehityksessä liiallisuuksiin? Ihminen ei sittenkään pysty eikä ehdi kaikkeen siihen mitä haaveillaan. Aika loppuu, tulevat rajat vastaan. Tehdään kuitenkin sitä mitä on järkevää tehdä nyky- ja tulevan tietämyksen valossa. Ja, jos onnistutaan menemään aina vaan pidemmälle, mikä ei tuota ongelmia, niin mikäs siinä.
Olen aikeissa tutustua nanotason ja samalla sieltä ylätasoille heijastuvan tiedon hallintaan katsomalla missä mennään. Juuri niissä tarvitaan tietojenkäsittelyä, tekoälyn menetelmiä, matematiikkaa, systeemibiologista ja biokemiallista tietämystä. Siis esim. hyvällä loogisella, ymmärrettävällä tekstuaalisella ja suullisella kielellä ei voida hallita ongelmia kuin vain ylätasolla. Tarvitaan nanotason kielen osaamista, mitä soluissa ja yhdisteissä tapahtuu eri tilanteissa, että voidaan hallita piilossa olevaa tietoa ja ongelmia. Paljon näihin on jo kehitetty menetelmiä, välineitä. Jo sen selville ottaminen ja opiskelu vie aikaa. Niissä sitä tekemistä riittää ja saa ratkoa tietämyksellisiä, matemaattisia ja luonnontieteellisiä ongelmia. Kunpa edes pystyisin pysymään ajan tasalla, missä mennään, mitä jo osataan ja tiedetään. Helpottaisi kun olisi yksi keskitetty paikka, jossa kaikki luotettava tieto mitä jo tiedetään olisi saatavissa sekä karkealla ylä- että tarkalla alatasolla.
Kaikkia tietoja ei voida julkaista ilmaiseksi, koska niiden tuottaminen ja tutkiminen vie ja on vienyt varoja ja halutaan hyödyntää niitä kaupallisesti, että saadaan elinkeinoja. Jos kuitenkin kaikki tieto mitä tiedetään, vapautettaisiin kaikkien saataville ja käyttöön kehitys voisi olla vielä nopeampaa. Mutta kaikki eivät ehdi kaikkeen keskittyä, joutuu erikoistumaan. Oma etu ja pantattu tieto pitäisi lopulta tulla yhteiseksi hyväksi koko ihmiskunnalle, kun uudet innovaatiot saadaan markkinoitua.
Olisi hyvä olla vielä enemmän työnjakoa eri valtioiden, tutkimuslaitosten ja yritysten kesken maailmassa. Nyt kaikki perustuu kilpailuun ja sen on vienyt kehitystä eteenpäin. Mutta se kuluttaa myös paljon voimavaroja. Jos vakaasti voitaisiin keskittyä kukin omalle alalleen jaettuine kiintiöineen, niin kilpailukyvyn ylläpidon rasite voisi suuntautua voimaperäisemmin kehittäväänkin toimintaan. Tämä kaikki vaatisi, ettei maailmassa olisi eturistiriitoja, kaikki kansakunnat olisivat tasaveroisia ja tulisivat toimeen keskenään ilman sotia ja riitoja. Tämä kaikki pitäisi olla myös yksilö- ja aateryhmätasolla ihmisten kesken.
Paljon on siis maailmassa ongelmia, että tästä tulisi optimaalinen paikka elää kaikille, sekä ihmisille että luonnolle. Monet asiat vaikuttavat utopialta ja jopa ovatkin sitä, mutta pyritään kuitenkin toimimaan ja ajattelemaan sekä itsemme että koko maailman parasta. Kohtuullinen toimeliasuus ja tavoitteellisuus on ihmiselle hyväksi kuin että olemme masentuneita, passiivisia ja pessimistisiä. Tekemällä ja opiskelemalla ja kehittämällä vaikka jonkin verran epärealistiseltakin ja hullulta vaikuttavaa, saamme virikkeitä ja on tekemisen ilo. Jatkuva jouten olo ei ole hyväksi. Mutta opiskelun ja työn vaivannäön ohessa on liikuntaa, lepoa, ravinteita saatava riittävästi ja jostakin tekemisistään pitäisi saada tyydyttävä toimeentulo. Ja hengellisiä, henkisiä asioita ja sosiaalista kanssakäymistäkään ei pitäisi laiminlyödä.
Nämä kaikki eivät ole itsestään selviä asioita. Kun niitä jäsentää, suunnittelee ja haaveilee, niin ne voivat liikahtaa eteenpäin järjestelmällisemmin eikä kaaosmaisesti. Luonnossakin on pyrkimys järjestykseen kaaoksen sijasta, kuten maailmakaikkeuskin on. Ilman järjestystä se ei voisi olla olemassa eikä toimia.
Nyt edelleen sanoista harkittuihin tekoihin. Ongelmana on se mihin kannattaa keskittyä ja voimavaramme ovat realistisia. Toivottavasti emme ole tyhmiä, että teemme paljon työtä ja kulutamme aikamme hukkaan ja turhuuteen, kun viisas pääsee vähemmällä. Kaikki ei tuo aina näkyvää tulosta heti. Luonnossakin on epäjärjestystä ja paljon sattumia jotka eivät osu oikeaan. Kokeilemalla saa lisää tietoa, mitä ei muuten aina voi tietää ja on piilossa. Ajatuksia lentelee päässä, mitkä olevaisuuden voimat ne aiheuttavat? Onko niillä tarkoitus johtaa minua ja meitä hyvään vai pahaan, järkevään vai järjettömään? Tämä olisi pystyttävä arvioimaan ja ennakoimaan, yhteistyökin voi auttaa, mutta ei kangistuta yleiseen käsitykseen, että löydettäisiin uusiakin vaihtoehtoja. Yleisesti koeteltu vanha viisaus on monesti parempi kuin pussillinen uusia, ei kuitenkaan aina.
Nyt lopetan tämän itseänikin ja ajatuksianikin jäsentävän kirjoituksen ja toimintani jatkosuunnitelman tähän.
Hyvää yötä!
Hyvää huomenta!
Kello on 6.10 kun aloin jatkaa tätä kirjoitusta. Aamuyöstä tulee minulle usein ajatuksia, mitä minä kirjoittaisin tai tekisin seuraavaksi. Haluan olla sen verran avoin, että kerron epäonnistumisestani. Kukaan ei osta linkkejä eikä ohjelmaani, jotenka yritystä ei voi näiden varaan perustaa. En tee ohjelmalleni hienoa ulkokuorta, jos ihmiset eivät innostu, eivätkä tarvitse, eikä heillä ole aikaa ja viitseliäisyyttä käyttää ohjelmaani, niin hyvä näin. Mielestäni tiedotan ohjelmastani riittävästi. Paljon käytin aikaa ohjelmani sisällön kehittämiseen ja mielestäni se on hyvä. Enempää en sen vuoksi kehitä sitä ainakaan toistaiseksi, ennenkuin siitä tulisi tuloja kehittämisen rahoittamiseksi. En voi siis ainakaan toistaiseksi työllistää itseäni enkä muita. Jos joku saa hyötyä ajatuksistani ja ideoistani ja saada niiden avulla käärittyä voittoja itselleen, niin hyvä on. Mutta itse en ole saanut niistä sentin hyrrää. Tosin olen saanut yhteiskunnalta työttömyyskorvausta ja ajattelin, että teen senkin edestä jotakin ilmaiseksi yhteiseksi hyväksi. En aio tyrkyttää asiakkaille mitään. Joka käy sivustollani, saa arvioida haluaako ostaa linkkejä tai ohjelmaani. Jos ne katsotaan hyödyllisiksi, niin ne revitään käsistäni. Jotakin muuta minun olisi keksittävä, mikä myisi paremmin.
Kukaan ei myöskään ota minua helpolla töihin, siirryn vajaan vuoden kuluttua pienelle eläkkeelle. Puhelinmyyntihommaa, jossa yritetään ympäripuhua asiakkaita, että he ostaisivat vaikeasti kaupaksi meneviä tuotteita tai palveluja, on kyllä tarjolla. Toisaalta on hyvä, että hyvistä tarjouksista ja uusista tuotteista tiedotetaan. Mutta parhaasta yrityksestäni huolimatta en saanut riittävästi kauppoja, että olisin leivän niistä töistä saanut. Myytävän tuotteen pitäisi olla sellainen, jota asiakkaat välttämättä tarvitsevat. Olen ollut jo monta vuotta poissa atk-ohjelmointityöstä ja laborantin työpaikkaa en ole saanut, ammattitaitoni niihin on ruostunut. Nopeasti asiat kyllä palautuisivat ja voisin nopean oppimiskyvyn ja hyvän itseopiskelutaitoni vuoksi opiskella lisää. Monen muunkin alan töitä olen hakenut, mutta kun ei ole ko. alan ammattilainen, niin on vaikea päästä. Työnantajat ehkä katsovat, että 62-vuotiasta ei kannata enää ottaa töihin, koska tuhansittain on muita tarjolla. Voisin tehdä eläkkeellä ollessanikin vielä osa-aikatyötä, koska eläkkeeni on niin pieni pitkäaikaistyöttömyyden vuoksi, ettei se riitä aina välttämättömiin menoihin ja joudun sen lisäksi hakemaan vielä asumistukea.
Jos kaikki tarjoaisivat ilmaiseksi hyödykkeet muille, kukaan ei tarvitsisi rahaa eikä tuloja, kun kaikki olisi ilmaista. Ei tarvittaisi pankkeja, vakuutuslaitoksia, ei pörssejä, ei maksuliikennettä. Eläisimme kuin alkuseurakunnassa, jossa kaikki olisi yhteistä. Kaikki tekisivät oman panoksensa yhteiseksi hyväksi ja jokaiselle osoitettaisiin paikka yhteiskunnassa. Vajaakuntoisia ja sairaita autettaisiin. Kukaan ei ahnehtisi ylen määrin itselleen aineellista, jotenka ympäristökin säästyisi. Saisimme hakea ilmaiseksi kaupasta mitä välttämättä tarvitsisimme. Mutta koska ihminen on pilalle turmeltunut syntiinlankeemuksessa, niin se ei onnistu. Tarvittaisiin ainakin jonkinlaiset kiintiökortit, joihin merkittäisiin henkilön tai yhteisön kuluttamat hyödykkeet ja annetut työpanokset. En tavoittele niinkään maan päällistä paratiisia, vaan Jumalan luomaa uutta taivasta ja maata. Rikas mies voivottelee helvetin vaivassa, mutta köyhä kerjääjä pääsee taivaan iloon. Ajallisesti köyhäkin voi olla niin rikas väärässä ideologiassa ja uskossaan, ettei parannusta tarvitse ja ajallisesti rikas niin köyhä, että tarvitsee parannusta ja saa omistaa todellista hengellistä rikkautta, jolla pelastuu.
Hyvää jatkoelämää, hautaan laskemista tai maailmanloppua! Istuttaisin kyllä vielä omenapuun, mutta en omista yhtä neliötä maata laajasta Suomenmaasta. Katkeruuden ja ahneuden voi voittaa hengen voimalla, emme voi täältä mitään katoavaa viedä mukanamme ja ajallinen tietokin katoaa.
Kun tutkailin systeemibiologiaa ja tietojenkäsittelymenetelmiä sen hallintaan niin totesin, että geeneissä tapahtuu niin paljon jo lajien sisällä ja yksilöiden välillä muutoksia, että ihmisen on miltei mahdoton koskaan päästä tyhjentävän varmasti hallitsemaan luonnossa olevia biologisia järjestelmiä. Todennäköisyyksiä voidaan laskea, mutta aina on sääntöihin poikkeuksia. Solutason ja suuremman kokonaisuuden hallinta on erittäin monimutkaista ja tietomäärät ovat massiivisia. Menee paljon aikaa, kun ensin opiskelee matemaattisia ja tietojenkäsittelyllisiä menetelmiä. Niihin tosin on jo valmiita ohjelmia, mutta pitää ymmärtää millä periaatteilla ne toimivat ja niiden rajoitteet ja soveltuvuus eri tarkoituksiin. Myös tutkiminen mitä yksilön soluissa tapahtuu, on hankalaa ja kallistakin. Suuntaa antavasti voidaan toimia ja kokeilla miten vaikuttavat esimerkiksi ruoka, yrtit, lääkkeet. Tutkimustuloksia voi seurata ja niiden käytöstä tosielämässä saatuja tuloksia eri reunaehdoin. Lääketiede esim. on kuitenkin kehittynyt ja kehittyy, mutta kuolemattomuuteen ajallisen ruumiinsa kanssa ihminen ei koskaan tule pääsemään, eikä ole tarkoituskaan. Sitä paitsi avaruuskaan ei pysy samanlaisena vakaasti kuten muukaan luonto ikuisesti. Ihmisillä on paljon haaveita, että tulevaisuudessa kehitys on jo mennyt niin pitkälle, että ihminen voisi tehdä mitä vain. Mutta uskon, ettei koskaan ihmisestä tule Luojan veroista.
HYVÄÄ VAPPUA JA KEVÄTTÄ!
Gaudeamus igitur, ensimmäinen säkeistö suomeksi:
Riemuitkaamme, vielä on suonissamme tulta
jälkeen nuoruusajan armaan
jälkeen vanhuusajan harmaan,
meidät perii multa.