Veikko J. Pyhtilä, 9.11.2018
Olen kirjoittanut ja ottanut kantaa näillä sivuilla myös ikuisesti kestäviin arvoihin. Kaikki tietävät sen tosiasian, että tässä ajassa ei olla ikuisesti. Kun lähtö täältä tulee, menettävät merkityksensä, kuinka hyvin ihminen on ajallisesti menestynyt, rikastunut ja saanut kunniaa, valtaa. Monilla ihmisillä on se käsitys, että elämä on vain tässä ajassa ja sitten kaikki on loppu. Senkin vuoksi he pyrkivät tästä elämästä luomaan mahdollisimman hyvän ja nauttimaan siitä mahdollisimman paljon. Mutta tällöin, jos iankaikkisuusnäkökohtaa ei ole huomioitu ja varauduttu, niin voi tulla yllätys, että ikuisuudessa joutuukin pahaan paikkaan, jossa synnit polttelevat ja omantunnon madot kaivavat.
Itse olin lähellä kuolemaa neljä vuotta sitten, kun minulle tuli sepelvaltimoon täysi tukos. Pääsin melko nopeasti sairaalaan ja minulle laitettiin pallolaajennuksella stentti, verkkoputki, pitämään sepelvaltimoa auki. Tällä hetkellä koen lievää hengenahdistuksen ja tukehtumisen tunnetta ajoittain ja sydäninfarktissa tullut pieni kuolio sydämessä ehkä tuntuu lievästi koko ajan, toivottavasti kuolio ei laajene. Sydämen ja keuhkojen kohdalla tuntuu välillä tukkoiselta, epäterveeltä, joskus lievästi kipeältä, johon tunteeseen olen jo osittain tottunut. Pääsin lähetteellä kardeologille jatkotutkimuksiin, sydämessä on pieni infarktissa muodostunut kuolio, jonka kanssa pärjään. EKG ja veriarvot ovat tällä hetkellä normaalit. Kun ei koe itseään huipputerveeksi, se jonkin verran lamaannuttaa. Täten ei hirveän aktiivisesti jaksa opiskella eikä pyrkiä töihinkään, koska olen lähellä muutaman kuukauden päästä eläkkeelle pääsyäkin. Elämän realiteetit panevat entistä enemmän ajattelemaan täältä siirtymistä tuonpuoleiseen ja että olisi valmiina lähtöön hengellisestikin. Toisaalta haluan elääkin vielä tässä ajassa. Luoja on säätänyt minullekin ajat ja asumisen rajat ja en elä sekuntiakaan pidempään kuin on määrä elää.
Käyn lenkillä, pyrin syömään terveellisesti, ottamaan lääkkeet ja nukkumaan riittävästi. Jos tilanne menee akuutiksi, menen lääkärin vastaanotolle. Jos yöllä unissaan tapahtuu lähtö, niin silloin se on ollut niin tarkoitus. Ihminen, joka kokee itsensä hyvin terveeksi ja nuoreksi, voi kuitenkin kuolla yhtäkkiä ja vaikka tapaturmaisesti. Katsotaan montako päivää, viikkoa, kuukautta tai vuotta tässä vielä henki pihisee. Kun kokee sairauksia ja vastoinkäymisiä, ne irrottavat kaikesta katoavasta tavoittelemaan iankaikkisesti kestäviä arvoja. Näin ollen sairauskin voi olla siunauksellinen, tällöin ehtii valmistella kuolemalle, ellei tule äkkikuolemaa. Terveenä ja nuorenakin on huomioitava, että lähtö voi tulla millä hetkellä hyvänsä. Ja vaikka elinvuosia olisi useita vuosikymmeniä, niin aika kiitää kuitenkin nopeasti.
Todellakaan en voi varmasti sanoa olenko huomenna tai kaukaisemmassa tulevaisuudessa vielä täällä ajassa vai iankaikkisuudessa. Pyrin olemaan joka hetki lähtövalmiina Jumalan valmistamana. Teveystilanteeni on nyt tyydyttävä, tosin se vaihtelee, kuitenkin pärjään.
Veikko J. Pyhtilä, 12.2.2019