Otsikko on leikillisen liioitteleva, kyllä henkiset ja hengelliset arvot ovat minusta tärkeämpiä, vaikka tässä ajassa aineellisetkin arvot ovat välttämättömiä.
On pyritty siihen, etteivät tuotteet olisi liian pitkäikäisiä, että saataisiin pysymään menekki ja siten tuloja jatkossakin. Mutta tämä on virheellinen periaate. Jos tuotteet ja materiaalit kestävät pitkään, ei tarvita niin paljon rahaa kuin nykyisin, ehkä vain ensihankinnassa. Jotenka ei tarvita niin paljon tulojakaan, eikä täten työtä, tuotantoa, joka kuluttaa energiaa ja raaka-aineita ja ympäristöä. Myös kuljettamista ja kauppaa on vähemmän. Kerran nuoruudessa hankitut vaatteet, kengät, sukat, astiat, asunto, kulkuväline, tietokone jne. kestäisivät koko ihmisen eliniän ja myös niitä voisi käyttää jälkipolvi.
Esimerkiksi astiat voisivat olla likaa ja mikrobeja hylkiviä, niin ettei tarvittaisi astioiden pesua. Ruokailun lopussa astiaa kallistamalla nokasta ruoka, juoma ja henkilön suusta tarttuneet mikrobit valuisivat liukuvalta nanopinnalta kaikki suuhun. Tällöin ei astianpesu kuluttaisi vettä eikä pesuaineita ja astiat olisivat kuivia ja käyttövalmiita seuraavaan käyttökertaan. Ja vaikka astia putoaisi lattialle, se ei särkyisi eikä kolhiintuisi. Ja vaikka joku heittäisi matkapuhelimen kiveen, sen lasi ei rikkoutuisi. Vaikka auto ajaisi kolarin, se ei ruttaantuisi vaan joustaisi pehmeästi ja ihmishenkiä säästyisi. Myös kulutuspinnat, istuinpinnat, moottori, laakerit ja jouset jne. kestäisivät. Vaatteet olisivat likaa ja mikrobeja hylkiviä, niin puistelu puhdistaisi ne.
Rakennusmateriaalit ja huonekalut olisivat likaa ja mikrobeja hylkiviä ja ainakin 1000 vuotta kestäviä. Tällöin ikkunat pysyisivät puhtaina, seiniin ei tulisi leväkasvustoa, eikä likaa. Ei olisi hometaloja enää. Pintoja ei tarvitsisi maalata ja ne pysyisivät puhtaina, korkeintaan kuivapyyhkiminen liinalla. Tuuli voisi puhdistaa rakennuksen ulkopinnat. Lumi valuisi ja tuiskuisi itsestään katolta maahan sitä mukaan kuin sitä sataisi, jotenka ei olisi vaaraa, että lumi ja jää tippuvat ihmisten päälle aiheuttaen onnettomuuksia. Pinnat voisivat olla aurinkokennoja, joissa ei lumi pysyisi ja samalla ottaisivat energiaa.
Energian varastointi auringosta kesällä esim. vetynä (H) ja talvella sitä poltettaisiin vedeksi (H2O). Olisi mahdollista myös asua pullossa, jossa sekä aine että energia kiertäisivät. Nopeasti lisääntyvät synteettiset solut sitoisivat ilmasta hiilen hiilidioksidista (CO2) ja vapauttaisivat hapen (O). Myös ilma puhdistettaisiin muutenkin, jotenka tuuletusta ei tarvittaisi. Myös synteettiset tai luonnollisesta muokatut solut voisivat tuottaa ruokaa ja materiaaleja jätteistä. Vesikin voitaisiin kierrättää. Tällaisessa pullossa voisi asua muilla planeetoillakin ja avaruusasemilla. Energia ja aine ovat häviämättömiä, ne muuttavat vain muotoaan, aine muodostaa yhdisteitä tai hajoaa.
Ihminen voisi käsityönä tehdä itselleen vaatteita, esineitä, taideteoksia jne. kestävistä materiaaleista. Ei ehkä tarvittaisi siinä robotteja, jotka kuluttavat energiaa ja joiden valmistus tarvitsee raaka-ainetta. Keinosolut voisivat tuottaa kestäviä ja hygieenisiä nanomateriaaleja. Tai sitten myös 3D-tulostusrobotit tekisivät lähituotantona tarvittavia tuotteita.
Kierrättäminen olisi viety viimeiseen asti. Kaikki jätteet hyödynnettäisiin uudelleen. Paljon tähän suuntaan on jo kehitystä maailmalla. Mitä jo tiedetään ja osataan, olisi otettava käyttöön ja kehitettävä edelleen. Moni toteutus on vielä kallista ja ehkä vasta laboratorioissa. Historiasta tiedämme, että nykyisin on paljon sellaista mitä aikaisemmin on pidetty utopiana ja toisaalta jotkin uskottavat tulevaisuuden skenaariot eivät ole vielä toteutuneetkaan. Kaikki pitää selvittää ja varmistaa, etteivät ne aiheuta uusia ympäristö- ja terveysongelmia ja että ne ovat taloudellisesti, yhteiskunnallisesti, eettisesti ja menetelmällisesti mahdollisia. Mutta kehitys menee huimaa vauhtia eteenpäin. Tietoa ja osaamista on paljon jo maailmalla, julkisena ja yrityssalaisuuksina, mutta niiden hyödyntäminen, toteutus ja käyttöönotto ontuu. On esteitä, jotka pitää voittaa. Materiaali- ja biotekniikka ovat hyvin laajoja alueita ja niidenkin avulla voidaan ratkaista paljon kestävän kehityksen haasteita.
Haastan yksilöitä ja yhteisöjä hankkimaan tietoa, tutkimaan, ideoimaan ja kehittämään parempia ja kestävämpiä hyödykkeitä ja luomaan uutta yhdistelemällä vanhaa ja uutta! Ällistyttävistä ajatuksista voi tulla uusia tutkimus- ja kehityskohteita.
Veikko J. Pyhtilä, 2.2.2019